Fossiilisten polttoaineiden käytön merkittävä vähentäminen ei riitä, vaan kaikista tulevista fossiilisten polttoaineiden hankkeista on luovuttava kokonaan. Avainasemassa nollapäästötavoitteen saavuttamisen kannalta ovat sähköistämiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen panostaminen sekä uusiutuvan energiatuotannon kapasiteetin massiivinen lisääminen. Muun muassa näin linjataan Kansainvälisen energia-alan yhteisjärjestö IEA:n (International Energy Agency) keväällä julkaisemassa raportissa, joka osoittaa suunnan ja listaa keinot maailman vähähiilisempään tulevaisuuteen.

Minulla oli alkukesällä ilo tavata IEA:n pääjohtaja Fatih Birol työnantajani järjestämässä seminaarissa – ajan henkeen sopivasti tietenkin etänä. Keskustelimme hänen kanssaan IEA:n hiljattain julkaisemasta raportista ja sen syntymisen taustoista.

Hän nosti esille kaksi ajassamme vallalla olevaa ilmiötä, joihin hänen huomionsa on erityisesti kiinnittynyt. Yhtäällä valtiot sitoutuvat nollapäästötavoitteisiinsa ja viestivät niihin sitoutumisestaan aktiivisesti. Toisaalla ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöt jatkavat kasvuaan, vuosittainen kasvu on edelleen noin 1,5 % ja vuonna 2019 päästöissä saavutettiin ennätyksellisen korkea taso. Vaikka päästöt pandemian vuoksi vuonna 2020 hetkellisesti pienenivätkin, oli lasku odotettua pienempi ja vain väliaikainen. Birolin mukaan nämä ilmiöt muodostavat yhtälön, joka ei toimi. IEA:n raportti toimii käytännönläheisenä oppaana yhtälön ratkaisemiseen. Se sisältää kaiken kaikkiaan 400 välitavoitetta, joiden kaikkien toteutuessa saavutamme globaalin hiilineutraaliustavoitteen.

Raportti toimii suunnannäyttäjänä monella tasolla. Se antaa suunnan hallituksille, lainsäätäjille ja teollisuudelle, mutta ohjaa myös meitä tavallisia energiankuluttajia yksilötason käyttäytymisen muutoksiin. Raportti osoittaa konkreettisesti ne toimenpiteet, joista meidän on fossiilisin polttoaineisiin tottuneessa elintavassamme luovuttava, päästövähennystavoitteet saavuttaaksemme.
Esimerkkeinä toimenpiteistä ovat esimerkiksi polttomoottoriautojen myynnin lopettaminen kokonaan vuoteen 2035 mennessä sekä se, ettei uusia öljykenttiä vuoden 2021 jälkeen enää oteta käyttöön. Nämä ovat suuria muutoksia. Mutta toisaalta, mikäli sähköistystoimet tehdään siinä mittakaavassa joka IAE:n raportissa maalatussa skenaariossa linjataan, ei panostuksia uusiin fossiiliprojekteihin enää tarvita. Kun kysyntä siirtyy sähköön, fossiilisten polttoaineiden käyttö jää tarpeettomaksi.

Vaikutuksiltaan voimakkain raportin ohjaustasoista lienee kuitenkin sen vahva signaali finanssimarkkinalle. Raportin linjauksen mukaan nyt tarvitaan mittavia investointeja niin uusiutuvan energian tuotantoon kuin sen siirtoon ja varastoimiseenkin. Pääomamarkkinoilla on keskuspankkien toimien seurauksena valtavia pääomia. Näiden pääomien kanavointi vakiintuneita uusiutuvan energian teknologioita, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa, hyödyntäville hankkeille vakaissa talouksissa ei ole haaste.

Ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvitsemme kuitenkin mittavia panostuksia myös sellaisiin uusiutuvan energian teknologioihin, jotka vielä kehittyvät ja jotka eivät vielä ole taloudellisesti kannattavia. Lisäksi, teollisten maiden pääomamarkkinoilla olevia rahavirtoja tulee ohjata sijoituksiin uusiutuvan energian hankkeisiin kehittyvillä markkinoilla. Näiden kahden haasteen ratkaisemiseen tarvitaan yritysten, rahoitussektorin ja poliittisten päättäjien yhteistoimintaa – niin kansallisella kuin globaalillakin tasolla.

Kirjoittaja on Danske Bankin kestävästä rahoituksesta vastaava johtaja Samu Slotte.